Avainsana: puuveneveistäjä

  • Catspaw Dinghy -veneen ulkoköli (skeg)

    Catspaw Dinghy -veneen köli kaareutuu veneen perässä voimakkaasti ylös, jotta peräpeili asettuu vesilinjan yläpuolelle. Näin peräpeili ei laahaa vettä vaan vene jättää veden “sileästi”. Jotta vene säilyttäisi suuntavakavuutensa, asensin kölin alaosaan veneen perässä ulkokölin (piirustuksessa “skeg”).

    Olin tehnyt ulkokölin mallineen piirustuksen perusteella. Valitsin materiaaliksi tiiviskasvuista männyn sydänpuuta. Ulkokölin alapinta on suora, joten sahasin sen akkupyörösahalla ohjainkiskoa käyttäen. Kaarevan pinnan sahasin ensin vannesahalla ja viimeistelin pinnan pöytään kiinnitetyllä käsiyläyrsimellä käyttäen kopioterää.

    puuveneen-ulkoköli01

    puuveneen-ulkoköli02

    puuveneen-ulkoköli03

    puuveneen-ulkoköli04

    How to the Build Catspaw Dinghy -kirjassa ulkoköli kiinnitetään kölin siten, että selkälauta ja köli puristetaan ulkokölin kaarevaa pintaa vasten. Koska köli ja selkälauta ovat yhtä puuta, ne voidaan pasuttaa ja taivuttaa ulkokölin kaarevan osan mukaiseksi. Minä tein kölin laminoimalla sen kolmesta osasta ja liitin ulkokölin siihen viimeisenä peräpeilin kiinnittämisen jälkeen. Ulkoköli vaati hieman sovittamista.

    Kiinnitin ulkokölin paikalleen ensin pelkästään ruuveilla. Sitten purin liitoksen ja kasasin sen uudelleen ruuveilla, liimalla ja puristimilla. Liimauksen kuivuttua varmistin liitoksen 8 mm kierretangolla, joka lävisti peräpolvion, kölin ja ulkokölin.

    puuveneen-ulkoköli05

    puuveneen-ulkoköli06

    puuveneen-ulkoköli07

     

  • Puuvene Tauno Haverisen tapaan

    tyypillinen-isän-tekemä-ven

    Martti Haverinen Muuramesta lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa hän kertoo isänsä Tauno Haverisen tavasta tehdä puuveneitä. Viesti oli niin mielenkiintoinen, että haluan jakaa sen blogini lukijoiden kanssa. Tekstin ja kuvien julkaisuun minulla on Martti Haverisen lupa. Seuraava teksti on siis pääosin Martti Haverisen käsialaa, minä olen vain hieman muokannut sitä.

    “Olen tekemässä lapsille kuvakirjaa vanhoista dioista ja valokuvista. Siellä pulpahti esiin oheinen kuvasarja 80-luvulta venelautojen esipainatuksesta. Isä näet teki aikoinaan Kuhmossa veneitä enemmänkin ja muotoili laudat etukäteen helpommin asennettaviksi. Koska en ole esipainatukseen usein törmännyt, googlasin asiasta ja omat sivusi pulpahtivat esiin. Siksi ajattelin lähettää sinulle viestin ja tiedustella, onko asia sinulle tuttu.

    10 – 15 venettä kesässä

    Itse arvostan ja teenkin “hifistelevää” käsityötä, mutta isällä oli vallalla tehokkuusajattelu. Hänen veneensä olivat hiukan krouveja, mutta toimivia ja hyviä soutaa. Tekemisen tehokkuusajattelu näkyi tuotantovauhdissa: normaalisti valmistui vene viikossa eli 10 – 15 venettä kesässä maataloustöiden ohessa!

    Tuohon viikkoon sisältyi myös emäpuun nouto metsästä ja perälaudan liimaus sekä lopputervaus. Työpäivät eivät kyllä olleet ainoastaan kahdeksantuntisia.

    Köli tehtiin tuoreesta kuusen tyviosasta. Ensin etsittiin sopiva puu, jossa on ”lupaava juuri” sopivasti keulakaarta varten. Sisäpuolelta lohkottiin melkoisesti puuta pois, alapuolelle jää sopiva kölin pohjamuoto. Emäpuu siis vestettiin ja höylättiin suunnilleen valmiiksi ja sen jälkeen tehtiin lisätaivutus. Lisätaivutukseen käytetty kanki poistettiin sitten lopuksi lähes valmiista veneestä, jolloin syntyi veneen rakennetta jäykistävä jännitys.

    Lopuksi kölin alareunaa kiinnitettiin rima, joka toimi vaihdettavissa olevana kulutuspintana venettä maihin vedettäessä. Nykyään tämä osa on yleensä metallia tai muovia.

    unnamed

    emäpuun-esipainatus

    Tehokkuuden salaisuudet

    Tehokkuuden salaisuudet olivat:

    – luonnonpuun käyttö emäpuuna, jolloin keulakaarta ei tarvinnut liimata, ainoastaan taivuttaa lisää

    – lautapareja yleensä vain neljä, joskus vain kolme mutta joskus myös viisi

    – lautojen esipainatus, jolloin niiden asettaminen paikoilleen oli helpompaa

    – lautojen kiinnitys galvanoiduilla venenauloilla, ei siis tarvittu esiporauksia vaan ainoastaan naulojen kaksivaiheinen kotkaus

    – tiivistykseen lautojen välissä isä käytti filtistä tai villaulsterista revittyjä kangassuikaleita, jotka jäivät siis naulattaessa kahden esitervatun tiivistyspinnan väliin. Naulauksen jälkeen ylimääräinen riepu sauman ulkopuolelta puukolla pois

    – kaaret isä teki tuoreista, pienistä kuusista. Hän vesti ja höyläsi ne oikean paksuisiksi ja höyrytti ne pehmeiksi saunan muuripadan kanteen rakennetussa höyryputkessa. Kaari kerrallaan hän nouti ne putkesta ja taivutti ne kuumana paikoilleen, merkkasi lautojen vaatimat pykälät ja vesti pykälät kirveellä. Sitten vaan kaari paikoilleen ja kiinni nauloilla. Kaari pysyi notkeana vielä tuon ajan kun sen teki rivakasti.

    Aluksi hahmottelu, miten laudat muotoillaan painatuksessa
    Aluksi hahmottelu, miten laudat muotoillaan painatuksessa
    Lautojen paininpuut oikeille kohdille ja sitten lastuja kupeelle tulistelua varten
    Lautojen paininpuut oikeille kohdille ja sitten lastuja kupeelle tulistelua varten
    Lautojen vähitellen lämmetessä alkaa muotoilu
    Lautojen vähitellen lämmetessä alkaa muotoilu
    Propellia vähän kerrallaan. Ämpärissä näkyy vihta, jolla kasteltiin laudat jos ne syttyivät palamaan
    Propellia vähän kerrallaan. Ämpärissä näkyy vihta, jolla kasteltiin laudat jos ne syttyivät palamaan
    Silmä tarkkana, että muoto on mahdollisimman oikea
    Silmä tarkkana, että muoto on mahdollisimman oikea
    Loppusäätöä
    Loppusäätöä
    Jäähtyneet laudat valmiita asennukseen
    Jäähtyneet laudat valmiita asennukseen

    Hyvin tehty ja huollettu puuvene kestää isältä pojalle

    Itselläni on tallella isän tekemiä veneitä vielä viisi, pari tosin huonossa kunnossa. Viimeisenä kuvana merellä oleva 30 vuotta käytössä ollut vene. Se on isän tekemäksi poikkeuksellisen pitkä, yli 6 m (normaalisti n 5 m) ja siinä on myös “lisävarusteena lisälaidat”. Isosta koostaan huolimatta erinomainen soutaa. Käsittelin veneen uutena Ovatrolilla, mutta myöhemmin tervasin siitä pari alimmaista lautaa.”

    merivene
    Tällainen oli isän tekemä meriveneemme uutena n 30 vuotta sitten, on yhä käytössä
  • Puuvene-lehti kirjoittaa Puuvenementori-blogista

    Puuvene-lehden-artikkeli

    Puuvene-lehden tuoreimmassa numerossa (numero 83 3/2015) on artikkeli Puuvenementori -blogista sekä viime keväänä julkaistusta Puuveneen kunnostus -kirjasta. Ensimmäisen artikkelin kirjoittaja Esa Mäkinen vieraili verstaallani viime keväänä ja kirjoitti kannaltani varsin mukavan ja myönteisen henkilökuvan Puuvene-lehteen. Toinen artikkeli esittelee kirjaa ja lienee Puuvene-lehden toimituksen laatima.

    Artikkelit käsittelevät harrastustani, blogia ja kirjaa. Lehti on antanut tarinalleni varsin paljon tilaa, peräti viisi ja puoli sivua. Suuret kuvat pyörivästä rakennuspukista, siististä verstaasta ja lakatusta Pettersson-soutuveneestä, joka näyttää “pakasta vedetyltä” koska vene on siinä kuvassa pakasta vedetty. Se on juuri tuotu rantaan verstaalta, eikä sillä ole tuossa vaiheessa soudettu metriäkään. Veistäjän naamastakin on ainakin kaksi kuvaa.

  • Ensimmäiset soutukokemukset uudella veneellä

    Ensivaikutelma uudesta veneestä vesillä on hieman hämmentävä. Vene on mykistävän kaunis. Se on kuin kaupan hyllyltä otettu, pinta on tahrattoman puhdas ja lakka kiiltelee. Savolaisen järven rannassa mustaksi tervattujen puuveneiden ja kuluneiden muoviveneiden seurassa tuntuu, että uusi lakattu vene ei kuulu joukkoon. Paremminkin se sopisi olohuoneeseen pianon viereen.

    kaunis-puuvene01

    Ensimmäiset kokemukset liukupenkillä ja ristiin menevillä airoilla soutamisesta ovat järkyttävät. Tuntuu, että on aivan mahdotonta soutaa, koska airot menevät niin paljon ristiin. Airot kolisevat jatkuvasti vastakkain ja osuvat välillä polviin ja airon lapa loiskuttaa vettä airoa palautettaessa.

    Pikkuhiljaa soutaminen alkaa sujua. Liukupenkki toimii loistavasti ja jalat  tekevät hyvin työtä. Hetkittäin soutu sujuu suorastaan todella hyvin ja sitten yhtäkkiä tekniikka katoaa.

    Peräsin toimii todella hyvin ja kääntää venettä yllättävän tehokkaasti ja herkästi. Vene on selvästi kiikkerämpi kuin Erkki-vene.  Se johtuu luultavasti enemmän veneiden painoeroista kuin veneiden muodosta.

    Vaikka veneestä huomaa, että en ole täysin hallinnut tasasaumaveneen rakennusteknikkaa, olen tyytyväinen veneen ulkonäköön. Siinä on useita todella kauniita kohtia ja toisaalta joitakin ei niin kauniita rakenteita. Ensivaikutelman perusteella olen tyytyväinen myös veneen soutuominaisuuksiin.

    Minun tavoitteenani oli rakentaa vene, joka olisi ominaisuuksiltaan puisen kilpaveneen ja savolaisen soutuveneen väliltä. Eli painavampi, vakaampi ja hitaampi kuin kilpavene, mutta nopeampi kuin savolainen soutuvene. Tavoitteena oli saada jalkalihakset mukaan soutuun liukupenkin avulla ja siten sydämen syke korkeammaksi soudettaessa.

    puuvene-Pettersson-rb522a

  • Pettersson-soutuvene on valmis

    Asensin törmäyslistat, peräsimen, jalkatuet ja liukuvat soutupenkit paikoilleen. Asensin vielä pari pidikettä airoja varten ja messinkisen pohjatulpan. Niinpä vene oli valmis vesille vietäväksi.

    Puuveneen-liukuvat-soutupenkit-asennettu

    puuveneen-peräsin

    puuveneen-messinkinen-pohjatulppa