Kategoria: Soutu

Ensivaikutelma uudesta veneestä vesillä on hieman hämmentävä. Vene on mykistävän kaunis. Se on kuin kaupan hyllyltä otettu, pinta on tahrattoman puhdas ja lakka kiiltelee. Savolaisen järven rannassa mustaksi tervattujen puuveneiden ja kuluneiden muoviveneiden seurassa tuntuu, että uusi lakattu vene ei kuulu joukkoon. Paremminkin se sopisi olohuoneeseen pianon viereen.

Ensimmäiset kokemukset liukupenkillä ja ristiin menevillä airoilla soutamisesta ovat järkyttävät. Tuntuu, että on aivan mahdotonta soutaa, koska airot menevät niin paljon ristiin. Airot kolisevat jatkuvasti vastakkain ja osuvat välillä polviin ja airon lapa loiskuttaa vettä airoa palautettaessa.

Pikkuhiljaa soutaminen alkaa sujua. Liukupenkki toimii loistavasti ja jalat  tekevät hyvin työtä. Hetkittäin soutu sujuu suorastaan todella hyvin ja sitten yhtäkkiä tekniikka katoaa.

Peräsin toimii todella hyvin ja kääntää venettä yllättävän tehokkaasti ja herkästi. Vene on selvästi kiikkerämpi kuin Erkki-vene.  Se johtuu luultavasti enemmän veneiden painoeroista kuin veneiden muodosta.

Vaikka veneestä huomaa, että en ole täysin hallinnut tasasaumaveneen rakennusteknikkaa, olen tyytyväinen veneen ulkonäköön. Siinä on useita todella kauniita kohtia ja toisaalta joitakin ei niin kauniita rakenteita. Ensivaikutelman perusteella olen tyytyväinen myös veneen soutuominaisuuksiin.

Minun tavoitteenani oli rakentaa vene, joka olisi ominaisuuksiltaan puisen kilpaveneen ja savolaisen soutuveneen väliltä. Eli painavampi, vakaampi ja hitaampi kuin kilpavene, mutta nopeampi kuin savolainen soutuvene. Tavoitteena oli saada jalkalihakset mukaan soutuun liukupenkin avulla ja siten sydämen syke korkeammaksi soudettaessa.