Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto
Ole-Jacob Broch
Opetushallitus
Suomentanut Veijo Kiuru
Kirja sisältää paljon informaatiota
Ole-Jacob Brochin “Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto” -kirja sisältää valtavasti informaatiota puuveneen rakentamisesta, mutta kertoo asiansa hieman vaikeaselkoisesti. Nimensä vuoksi kirja eksyy harrastajan käteen ensimmäisenä, vaikka eniten hyötyä kirjasta olisi, jos harrastaja saisi kirjan käteensä vasta kun aihe olisi hänelle jotenkin tuttu. Kirjan lopussa on viisisivuinen toimiva hakemisto ja parhaiten kirja toimiikin hakuteoksena.
Kirja alkaa lyhyellä luvulla veneenrakennuksessa tarvittavista työkaluista. Niitä esitellään hyvin pintapuolisesti. Sahan huolto on käsitelty hyvin havainnollisella kuvasarjalla, mutta sanaakaan ei löydy esim. taltan ja höylänterän teroituksesta.
Seuraava luku on nimeltään materiaalioppi. Nimestä voi päätellä, että kuivakkaa tekstiä on luvassa ja niin onkin, mutta täyttä asiaa. Mielestäni tämä luku on kirjan arvokkainta osaa. Vaikka et jaksaisi lukea luvun alusta puumateriaalin yleisistä ominaisuuksista, niin kappaleet puun kuivaamisesta ja puun laatuvaatimuksista kannattaa lukea ja ymmärtää. Lisäksi luku sisältää tietoa kiinnitystarvikkeista, korroosiosta, liimoista, laminoinnista ja puun suojauksesta.
Puun kaatoajankohdasta kirjoittaja mainitsee, että “on osoittautunut, että puun kaatoajankohta – kaadetaanpa puu kesällä tai talvella – ei vaikuta puun kutistumiseen tai turpoamiseen eikä raaka-aineen laatuun”. Mitenkähän lienee tuon asian suhteen? Kyllähän perinteisesti puun paras kaatoajankohta on ollut sydäntalvi, jolloin puu on lepotilassa. Lautojen tapuloimisen ajankohdasta kirjoittaja on kuitenkin ehdoton; “laudat on ladottava alustalle tapuliin ilmakuivattavaksi ennen pääsiäistä”.
Neljäs luku “puuliitokset” esittelee sen kummemmin selittelemättä viidellä sivulla rakennekuvina muutamia puuliitoksia, laatikoita, luukkuja, valoarkkuja ja kaiteita.
Luku viisi “Yleistä veneistä” on nimensä veroinen. Luku alkaa esittelemällä veneen runkotyypeistä uppoumaveneet, puoliliukuvat veneet ja liukuvat veneet. Samalla avataan runkonopeuden käsitettä. Aihe vaihtuu moottorin asennuksesta veneen ilmanvaihtoon.
Luku kuusi käsittelee veneen merikelpoisuutta. Varsinkin kohta, jossa käsitellään veneen vakavuutta on veneenrakentajan tärkeä ymmärtää. Tuo vakavuus -termi särähtää korvaan, mutta kyllä se on oikea. Suomen kielessä puhutaan veneen vakavuudesta ja vakaudesta, vaikka vene ei ole vakava vaan vakaa. Alleviivaamisen paikka lukijalle on kohta, jossa kirjoittaja määrittelee millainen hyvän soutuveneen tulisi olla: “Hyvän soutuveneen alkuvakavuus on vähäinen, koska s-muotoiset kaarilinjat ovat sirot ja veneen leveys vesilinjassa vähäinen. Näin veden vastus on pieni ja vene on kevyt soutaa.”
Luku “Venepiirustus” on lupaava, koska suomenkielistä kirjallisuutta venepiirustuksesta ei juurikaan ole. Luvussa esitellään hyvin venepiirustukseen ja uloslyöntiin liittyviä käsitteitä, mutta ei kerrota veneenrakentajan kannalta tärkeintä eli sitä, miten uloslyönti käytännössä tehdään. Kaiken lisäksi luku jotenkin loppuu kesken. Luku päättyy toteamukseen ja norjankieliseen uloslyöntitaulukkoon, josta puuttuvat mitat: “Seuraavassa malliksi mittataulukko, josta saa hyvän yleiskuvan”. No ei saa.
Kahdeksas luku “Rakenne” käsittelee veneen runkoon kohdistuvien voimien aiheuttamia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Vihdoinkin päästään asiaan. Melkein sata sivua takana ja lukeminen alkaa jo väsyttää. Kirjoittaja palaa uloslyönnin tekemiseen ja siinä hän korostaa kahta asiaa: ”1. Diagonaalit piirretään tarkasti, jotta apuviivat, vesilinjat, keskilinja, vertikaalit ja diagonaalit ovat oikeassa kulmassa toisiaan nähden.” Öh, tuota mitähän tämä tarkoittaa? ”2. Merkitsevät mitat otetaan alkuperäispiirustuksen mukaan tehdystä mittataulukosta”. Tämä on hyvä ohje, jos on mittataulukko.
Kirjassa käsitellään vielä laajasti kannen rakentaminen ja veneen rakentaminen ristiinlaminointitekniikalla. Kirjan lopussa on vielä luku työturvallisuudesta, jossa painopiste on puupölyltä ja kemiallisilta aineilta suojautumisessa. Puupölyn osalta ajattelemisen aihetta antaa tieto, että hiomakoneen käyttö nostaa muutamassa minuutissa ilman pölypitoisuuden 150 mg:aan kuutiometriä kohti. Käsin hiominen nostaa pölypitoisuuden 15 mg:aan kuutiometriä kohti (vertaa Sosiaali- ja terveysministeriön asettama HTP-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus hengittyvälle puupölylle on 2 mg/m3 koko työpäivän (8h) keskiarvona).
Kirja toimii parhaiten hakuteoksena
“Kirjan punaisena lankana on kauttaaltaan laadukkaiden raaka-aineiden rakennustekniikan valinnan tärkeys” Ai on? Minun on hyvin vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa kirjasta. Kirjoittajalla ilmiselvästi on hallussaan valtava määrä veneenrakennukseen liittyvää informaatiota, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia jäsentää tietomääräänsä sellaiseksi, että lukija saisi siitä edes jotakin tolkkua. Myös kirjan arvioiminen on käsittämättömän työlästä ja hankalaa.
Kirja on kuitenkin täynnä kultahippuja ja helmiä, jotka ajatteleva lukija löytää ainoastaan seulomalla. Kirjaa kannattaa lukea korostuskynä kädessä ja aina kun löytää yksittäisen kultajyvän, se on hyvä yliviivata korostuskynällä, jotta se pomppaa lukijan silmään.
Hämmentävää on se, että johdonmukaisesti kaikissa kuvissa laudoituksessa oleva venelauta on asennettu väärinpäin, eli sydän sisäänpäin, kun se on ehkä se ainoa asia, josta kaikki veneenrakennusoppaat ja veneenrakentajat ovat yhtä mieltä eli venelauta asennetaan sydän ulospäin.
