Puuvene – Käsityötä pihkan ja tervan tuoksussa

Puuvene – käsityötä pihkan ja tervan tuoksussa
Juha Vartiainen
Sarmala Oy / Rakennusalan kustantajat RAK
Kirjakas Ky 2002
Ulkoasu ja typografia Jarkko Nikkanen

Kirja rohkaisee ja kannustaa rakentamaan oman veneen

Juha Vartiaisen “Puuvene – käsityötä pihkan ja tervan tuoksussa” on pieni kirjanen yhden savolaisen soutuveneen rakentamisesta. Kirja rohkaisee ja kannustaa ensikertalaista puuveneen rakentajaa, mutta toisaalta sisältää myös hieman virheellistä informaatiota.

Luin kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2003. Olin juuri ilmoittautunut kansalaisopiston kurssille, jolla rakensimme vastaavan tyyppisiä veneitä kuin kirjassa. Kirjassa on niin niukasti tekstiä, että sen lukee yhdeltä istumalta. Kuvia on paljon ja ne on painettu mustavalkoisina ja suurikokoisina suhteessa kirjan kokoon. Eli kyseessä on enemmänkin kuvasarja, jota on höystetty selittävillä teksteillä.

Kuitenkin kun aikoinaan sain kirjan käsiini, luin sen ahmimalla. Olin innostunut puuveneen rakentamisesta ja kirjassa oli minulle silloin paljon uutta informaatiota. Kirja kertoo vaiheittain yhden savolaisen soutuveneen rakentamisen. Kirjoittaja ei juurikaan valita rakentamisen vaatimaa työmäärää tai vaikeutta, vaan asenne on innostava ja rohkaiseva.

Paljon asioita kerrotaan kuitenkin varsin epämääräisesti. Koska kirjoittaja on rakentanut vasta yhden veneen, kirja toimii ainoastaan yhden veneen rakentamisen kuvauksena, mutta kirjan tietoja ei ole välttämättä mahdollista soveltaa yleisemmin veneenrakennukseen.

Kirjoittaja aloittaa tarinansa esipuheella, jossa hän mm. ihmettelee suomenkielisen puuveneenrakennusta käsittelevän kirjallisuuden vähäisyyttä tai suoranaista puuttumista. Tämä on kirjoittajan mielestä “varsin ihmeellistä, näin tuhansien järvien maassa”. Sitä minäkin tuolloin ihmettelin, mutta kyllä minä nyt ymmärrän siihen syyn. Puuveneiden rakentaminen ja kirjojen kirjoittaminen vaativat molemmat paljon aikaa ja ihan omanlaista, toisistaan poikkevaa  erityisosaamista.

Kirjassa varsinainen rakentaminen alkaa kuusen juurakkojen kaivamisella veneen perä- ja keulapuuta varten. Kirjoittaja kuvaa keula- ja peräaihioiden tekemisen ja kuivaamisen. Aihioiden kuivumiseen meni aikaa puoli vuotta. Hieman nopealta kuivuminen vaikuttaa, koska vanhan ohjeen mukaan havupuu tarvitsee vuoden tuumaa kohti saavuttaakseen kosteustasapainon ympäristönsä kanssa. Kuvien perusteella peräaihion paksuus on kolme tuumaa, eli kolme vuotta sitä saisi kuivattaa.

Noin kerran vuodessa käyn keskustelun, jossa minulta kysytään, että kuinka kauan minulta menee yhden veneen rakentamiseen. Vastaan yleensä, että veneestä riippuen noin 200 – 300 tuntia. Tässä kohtaa keskustelukumppani kertoo isästään, appiukostaan, sedästään, naapuristaan, puolitutustaan tai itsestään, kuinka hän rakensi puisen soutuveneen viikossa, joskus jopa kolmessa päivässä. Kysyn kohteliaasti, että miten tehtiin  peräpeili ja keulapuu. Vastaus on yleensä aina, että kuusen juurakosta. Tässä kohtaa nyökkään ja alan viheltelemään ja mielessäni mietin, että miten sen veneen voi tehdä viikossa, jos perä- ja keulapuun kuivattamiseen menee vuositolkulla.

Pyrstöliitos vai kiilattu hakaliitos?

Kirjoittaja kuvaa kuinka perä ja keulapuu kiinnitetään emäpuuhun pyrstöliitoksella. Tässä lienee kyseessä väärinkäsitys. Kuvien perusteella kyseessä on kiilattu hakaliitos, joka on todella mielenkiintoinen ja toisaalta todella haastava tapa kiinnittää esim. keulapuu ja emäpuu toisiinsa. Kirjoittaja antaa ehkä hieman liian ruusuisen käsityksen liitoksen tekemisestä: “Taltalla, viilalla, hiomalla sekä maltilla se onnistuu”. Väärinkäsitys liitoksen nimestä on siirtynyt myös Kuopion kulttuurihistoriallisen museon savolaisvenettä käsittelevälle www-sivulle, joka on käyttänyt lähteenään kyseistä kirjaa.

Kirjoittaja oikaisee muutamassa kohtaa ja jättää lukijan yksin sormi suussa miettimään. Tuo em. kiilatun hakaliitoksen tekeminen ei onnistu noilla ohjeilla. Arvoitukseksi jää myös yksittäisen laudan ja koko laudoituksen tekeminen kuin myös niittaaminen.

Puuveneen rakentamisen harrastajaa hämmentää se, että monista rakentamiseen liittyvistä asioista on vallalla erilaisia ja joskus täysin vastakkaisia käsityksiä. Yksi näistä on laudan suunta veneessä. Tulisiko lauta asentaa veneeseen latva perään vai keulaan päin. Kirjan kirjoittajan mukaan lauta tulee asentaa siten, että latva tulee perään päin. Tähän kirjoittaja ei anna kuitenkaan mitään perusteluja. Kun rakensin ensimmäistä venettäni kansalaisopiston kurssilla, kysyin tätä asiaa kurssin opettajalta. Hänen mielestään järkevää oli asentaa laudan latva keulaan ja tyvi perään. Hän perusteli sitä sillä, että laudan tyvi kestää paremmin perässä vaadittavan voimakkaan taivutuksen.

Neljä sivelyä kyllästysainetta puuveneeseen ei ole riittävästi

Kirjassa on mielestäni yksi seikka kerrottu suorastaan virheellisesti. Kirjoittaja kertoo tekevänsä veneen pintakäsittelyn (ja ilmeisesti myös kyllästyksen) sivelemällä veneen pari kertaa pellavaöljy-tärpätti -seoksella ja pari kertaa terva-pellavaöly-tärpätti -seoksella. Tämä käsittely ei ole riittävä ja on valitettavaa, jos tällainen käsitys on päässyt välittymään kirjan lukijoille.

Kirjasta on vuonna 2011 tehty uudistettu versio “Puuvene – Savolaismallisen soutuveneen rakentaminen”. Uusi versio on kovakantinen ja hieman alkuperäistä suurempi. Sivumäärä on hämmästyttävällä tavalla saatu kaksinkertaistettua ja kirjan kuvat on painettu värillisinä. Kaksinkertaisesta sivumäärästä huolimatta kirjan sisältö on kutakuinkin sama. Sama rohkaiseva asenne ja samat väärinkäsitykset ovat tallella. Uuden version mukaan pintakäsittely (tai kyllästys) on tehty vernissa-tärpätti -seoksella ensimmäisen version pellavaöljy-tärpättiseoksen sijaan.

Voinko suositella kirjaa kenellekään. Kyllä voin, mutta tietyin edellytyksin. On mukava lukea kertomusta, jossa mies rakentaa ensimmäistä puuvenettään. Kirjasta välittyy tekijän innostus ja ilo käsillä tekemisestä ja vanhan perinteisen taidon oppimisesta ja sen edes osittaisestakin välittämisestä lukijoille.

Toisaalta kirjasta välittyy myös tekijän epävarmuus, epätietoisuus ja pinnallinen, joskus jopa virheellinen ymmärrys puuveneen rakentamisesta. Kirjan lukijalle hahmottuu kyllä jonkinlainen kokonaiskuva puisen soutuveneen rakentamisesta, mutta kirjoittaja jättää vastaamatta niin moneen lukijan päässä syntyneeseen niin isoon kysymykseen, että tämän kirjan avulla kaunis, kestävä ja turvallinen puuvene jää kyllä rakentamatta.