Puuvenementori

Lakattuun puuveneeseen liittyy ennakkoluuloja

Lakattuun puuveneeseen liittyy virheellisiä ennakkoluuloja. Olen usein kuullut sanottavan, että ”kyllähän  se lakattu vene on kaunis, mutta ei se lakka siinä pinnassa pysy”. Tällainen käsitys lienee peräisin kokemuksesta, jossa kyllästämätön tai huolimattomasti kyllästetty puu on lakattu. Hyvä esimerkki tästä on lakattuna myytävät airot, joista lakka kesii parin vuoden sisällä pois. Lakka pysyy puun pinnassa, kunhan vain puu on huolella kyllästetty ja ensimmäiset lakkakerrokset riittävästi ohennetut.

Kerran sain olla mukana poistamassa lakkaa vanhan puuveneen kyljestä. Vene oli rakennettu vuonna 1964 ja luultavasti se oli huoltolakattu vuosittain. En tiedä oliko venettä otettu puupinnalle aikaisemmin, mutta nyt otettiin. Minun osuuteni oli alle neliömetri. Alkuun kokeilimme millaista olisi poistaa lakka mekaanisesti käsihöylällä ja siklillä. Kyllä oli lakka tiukassa. Sitten aloimme poistaa speedheaterilla ja sillä lakan poisto sujuikin hyvin.

Toinen ennakkoluulo liittyy veneen keväthuollon työmäärään. Ajatellaan, että lakatun puuveneen kevähuolto vaatii valtavasti aikaa. Totta kai aikaa kuluu paljon, jos vene on suuri ja lakattavaa pintaa on paljon. Mutta tämä liittyy ennemminkin pinta-alaan kuin valittuun pintakäsittelyyn. Luulen kuitenkin, että tähän liittyy sellainen virheellinen luulo, että lakkavene hiotaan puulle joka kevät. Törmäsin tällaiseen luuloon mm. kirjassa Tekniset käden taidot, jossa todetaan, että “Puuveneen lakkaajan jokakeväinen työ on raapia vanha lakkakerros pois ennen uudelleen lakkausta”. Tämä ei pidä paikkaansa.

Lika lähtee pesemällä ja kiilto hiomalla

Ensimmäiseksi lakkapinta tulee pestä puhtaaksi, sillä lika lähtee pesemällä, ei hiomalla. Minä pesen veneen pinnan pyyhkimällä sen laimeaan pesuaineeseen kastetulla sienellä. Lopuksi pyyhin veneen toisen kerran puhtaaseen veteen kastetulla sienellä.

Puhdas ja kuiva lakkapinta hiotaan mattapintaiseksi 240 hiomapaperilla tai -verkolla. Siis hiotaan kevyesti, missään nimessä kaikkea lakkaa ei poisteta. Hiontapöly poistetaan huolellisesti. Minä imuroin ensin ja sitten pyyhin pinnan tärpättiin kostutetulla nukkaamattomalla kankaalla tai tahmaliinalla.

Lakkaa voi sivellä 1-2 kerrosta, minä sivelen yleensä yhden kerroksen. Siveltimenä kannattaa käyttää parasta (=kallis) mahdollista lakkasivellintä.

Viime keväänä vene sai uuden omistajan. Uusi omistaja on isä, joka halusi käydä tyttöjensä kanssa järvellä ongella ja tehdä lähisaariin mustikkaretkiä. Valokuvat veneen uuden omistajan ottamia viime kesältä.

Esko Matsson toimii veneenrakennuksen opettajana Savon ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa.

Mainio kirja ensimmäisen puuveneen kunnostajalle

Aina on syytä olla iloinen, kun ilmestyy kirja puuveneiden ympäriltä. Jokainen uusi tarina houkuttelee taas muutaman uuden ihmisen puuveneharrastajien joukkoon. Kirjan kansi jo kutsuu mukaan matkalle, uuden harrastuksen pariin ja tietysti vesille. Tämä on mainio kirja sinulle, joka harkitset ensimmäisen puuveneen kunnostusta.

Kirjan aihe on oivallisesti rajattu, tarina yhden kymenlaaksolaisen haapion korjauksesta. On hyvä, ettei ole lähdetty koko aihepiiriä kurottamaan ja uutta lukijaa tyrmäämään valtaisalla tietomäärällä.

Lukijalle kohdassa kirjoittaja tiivistää kirjan tarkoitusta seikkaperäisesti ja kertoo taitojen siirtymisestä kätten töissä. Oman puuveneen kunnostamista harrastuksena avataan lopussa mukavan leppoisasti. Me harrastamme, jotta viihdymme vapaa-ajalla ja saamme uusia elämyksiä. Myös kunnostuksen taloudellista ja ekologista puolta on pohdittu samalla.

Aihepiiri on erittäin selkeästi jaoteltu sisällysluettelon mukaan. Kirjan rakenne pysyy mainiosti kasassa eri korjausvaiheiden kohdalla. Symbolit toistuvat joka työvaiheessa ja antavat lukijalle selkeän kuvan mitä ollaan tekemässä, kuinka, sekä mikä oli lopputulos. Materiaalit ja tarvittavat työkalut ovat esimerkillisesti mukana työvaiheittain. On myös hyvä, että työ- ja paloturvallisuus on selkeästi mukana tekstissä.

Lukuisat valokuvat tukevat tekstiä erinomaisesti ja taitto on selkeä.

Lukija jää kaipaamaan lisää tietoa veneen mallista ja tarkempia ohjeita käsiyläjyrsimen käytöstä

On mukavaa, että kirjoittaja on selvittänyt veneen historiaa ja sen mahdollisia veistäjiä. Veneen mallia olisi voinut avata hieman enemmän uudelle harrastajalle. Mitkä ominaispiirteet kuuluvat itäisen Suomenlahden haapiolle? Näin puuveneisiin oleellisesti liittyvä kulttuuri olisi taas siirtynyt eteenpäin. Kuten monilla harrastajilla on tarve, tässäkin vene on korjattu uuteen käyttöön. Tämä on selkeä rajaus suhteessa entisöintiin ja valintoihin työtavoissa.  Silti veneen aikaisempaa muotoa ja rakennetta on kunnioitettu.

Jos jotakin voisi toivoa, niin joissakin kuvissa voisi näkyä tekijän kädet ja työkalut toimessa. Lisäksi käsiyläjyrsin mainitaan useassa työvaiheessa. Sen käytöstä ja laakeriteristä olisi syytä olla selvennys tulevalle harrastajalle.

Kirja avaa oven houkutuksien maailmaan, ollapa tuollainen venho. Kuinka mukavasti sillä taittuisikaan kesäiset matkat ystävien kanssa lähiseudun saariin.

Vihdoinkin sain käsiini painosta saapuneen Puuveneen kunnostus -kirjan. Koska kirjaa näkyi olevan jo myynnissä, ehdin malttamattomana odottelemaan tekijänkappaleitani. Saatuani kirjan käsiini, mieli oli hyvä. Kokonaisuutena kirja näyttää hyvältä. Ei hävetä.

Koska kirjan kirjoitusprosessi on vielä niin hyvässä muistissa, niin en jaksa vielä lukea kirjan tekstiä lainkaan. Kuvia ja taittoa on ihan kiva katsella tyytyväisin mielin. Kun pyörittelen kirjaa kädessäni ja katselen kannen kuvaa, ajattelen, että jos minulla ei tätä kirjaa jo olisi niin ostaisin sen välittömästi.

Neuvotellessani syksyllä kustannussopimuksesta Docendon Juha Virkin kanssa, hän opetti minua siitä, kuinka nykyään kirjan elinkaari on lyhyt. Sitä se totisesti näyttää olevan. Minä olin vasta hypistelemässä painotuoretta kirjaa, kun docendon sivuilla kirja oli jo tarjouksessa.