Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto

Ole-Jacob Broch

Opetushallitus

Suomentanut Veijo Kiuru

Kirja sisältää paljon informaatiota

Ole-Jacob Brochin “Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto” -kirja sisältää valtavasti informaatiota puuveneen rakentamisesta, mutta kertoo asiansa hieman vaikeaselkoisesti. Nimensä vuoksi kirja eksyy harrastajan käteen ensimmäisenä, vaikka eniten hyötyä kirjasta olisi, jos harrastaja saisi kirjan käteensä vasta kun aihe olisi hänelle jotenkin tuttu. Kirjan lopussa on viisisivuinen toimiva hakemisto ja parhaiten kirja toimiikin hakuteoksena.

Kirja alkaa lyhyellä luvulla veneenrakennuksessa tarvittavista työkaluista. Niitä esitellään hyvin pintapuolisesti. Sahan huolto on käsitelty hyvin havainnollisella kuvasarjalla, mutta sanaakaan ei löydy esim. taltan ja höylänterän teroituksesta.

Seuraava luku on nimeltään materiaalioppi. Nimestä voi päätellä, että kuivakkaa tekstiä on luvassa ja niin onkin, mutta täyttä asiaa. Mielestäni tämä luku on kirjan arvokkainta osaa. Vaikka et jaksaisi lukea luvun alusta puumateriaalin yleisistä ominaisuuksista, niin kappaleet puun kuivaamisesta ja puun laatuvaatimuksista kannattaa lukea ja ymmärtää. Lisäksi luku sisältää tietoa kiinnitystarvikkeista, korroosiosta, liimoista, laminoinnista ja puun suojauksesta.

Puun kaatoajankohdasta kirjoittaja mainitsee, että “on osoittautunut, että puun kaatoajankohta – kaadetaanpa puu kesällä tai talvella – ei vaikuta puun kutistumiseen tai turpoamiseen eikä raaka-aineen laatuun”. Mitenkähän lienee tuon asian suhteen? Kyllähän perinteisesti puun paras kaatoajankohta on ollut sydäntalvi, jolloin puu on lepotilassa. Lautojen tapuloimisen ajankohdasta kirjoittaja on kuitenkin ehdoton; “laudat on ladottava alustalle tapuliin ilmakuivattavaksi ennen pääsiäistä”.

Neljäs luku “puuliitokset” esittelee sen kummemmin selittelemättä viidellä sivulla rakennekuvina muutamia puuliitoksia, laatikoita, luukkuja, valoarkkuja ja kaiteita.

Luku viisi “Yleistä veneistä” on nimensä veroinen. Luku alkaa esittelemällä veneen runkotyypeistä uppoumaveneet, puoliliukuvat veneet ja liukuvat veneet. Samalla avataan runkonopeuden käsitettä. Aihe vaihtuu moottorin asennuksesta veneen ilmanvaihtoon.

Luku kuusi käsittelee veneen merikelpoisuutta. Varsinkin kohta, jossa käsitellään veneen vakavuutta on veneenrakentajan tärkeä ymmärtää. Tuo vakavuus -termi särähtää korvaan, mutta kyllä se on oikea. Suomen kielessä puhutaan veneen vakavuudesta ja vakaudesta, vaikka vene ei ole vakava vaan vakaa. Alleviivaamisen paikka lukijalle on kohta, jossa kirjoittaja määrittelee millainen hyvän soutuveneen tulisi olla: “Hyvän soutuveneen alkuvakavuus on vähäinen, koska s-muotoiset kaarilinjat ovat sirot ja veneen leveys vesilinjassa vähäinen. Näin veden vastus on pieni ja vene on kevyt soutaa.”

Luku “Venepiirustus” on lupaava, koska suomenkielistä kirjallisuutta venepiirustuksesta ei juurikaan ole. Luvussa esitellään hyvin venepiirustukseen ja uloslyöntiin liittyviä käsitteitä, mutta ei kerrota veneenrakentajan kannalta tärkeintä eli sitä, miten uloslyönti käytännössä tehdään. Kaiken lisäksi luku jotenkin loppuu kesken. Luku päättyy toteamukseen ja norjankieliseen uloslyöntitaulukkoon, josta puuttuvat mitat: “Seuraavassa malliksi mittataulukko, josta saa hyvän yleiskuvan”. No ei saa.

Kahdeksas luku “Rakenne” käsittelee veneen runkoon kohdistuvien voimien aiheuttamia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Vihdoinkin päästään asiaan. Melkein sata sivua takana ja lukeminen alkaa jo väsyttää. Kirjoittaja palaa uloslyönnin tekemiseen ja siinä hän korostaa kahta asiaa: ”1. Diagonaalit piirretään tarkasti, jotta apuviivat, vesilinjat, keskilinja, vertikaalit ja diagonaalit ovat oikeassa kulmassa toisiaan nähden.” Öh, tuota mitähän tämä tarkoittaa? ”2. Merkitsevät mitat otetaan alkuperäispiirustuksen mukaan tehdystä mittataulukosta”. Tämä on hyvä ohje, jos on mittataulukko.

Kirjassa käsitellään vielä laajasti kannen rakentaminen ja veneen rakentaminen ristiinlaminointitekniikalla. Kirjan lopussa on vielä luku työturvallisuudesta, jossa painopiste on puupölyltä ja kemiallisilta aineilta suojautumisessa. Puupölyn osalta ajattelemisen aihetta antaa tieto, että hiomakoneen käyttö nostaa muutamassa minuutissa ilman pölypitoisuuden 150 mg:aan kuutiometriä kohti. Käsin hiominen nostaa pölypitoisuuden 15 mg:aan kuutiometriä kohti (vertaa Sosiaali- ja terveysministeriön asettama HTP-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus hengittyvälle puupölylle on 2 mg/m3 koko työpäivän (8h) keskiarvona).

Kirja toimii parhaiten hakuteoksena

“Kirjan punaisena lankana on kauttaaltaan laadukkaiden raaka-aineiden rakennustekniikan valinnan tärkeys” Ai on? Minun on hyvin vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa kirjasta. Kirjoittajalla ilmiselvästi on hallussaan valtava määrä veneenrakennukseen liittyvää informaatiota, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia jäsentää tietomääräänsä sellaiseksi, että lukija saisi siitä edes jotakin tolkkua. Myös kirjan arvioiminen on käsittämättömän työlästä ja hankalaa.

Kirja on kuitenkin täynnä kultahippuja ja helmiä, jotka ajatteleva lukija löytää ainoastaan seulomalla. Kirjaa kannattaa lukea korostuskynä kädessä ja aina kun löytää yksittäisen kultajyvän, se on hyvä yliviivata korostuskynällä, jotta se pomppaa lukijan silmään.

Hämmentävää on se, että johdonmukaisesti kaikissa kuvissa laudoituksessa oleva venelauta on asennettu väärinpäin, eli sydän sisäänpäin, kun se on ehkä se ainoa asia, josta kaikki veneenrakennusoppaat ja veneenrakentajat ovat yhtä mieltä eli venelauta asennetaan sydän ulospäin.

{ 0 kommenttia }

Lahonneen laudan korjaus

Ystäväni puuveneessä oli lahovaurio veneen laidassa. Kosteus oli päässyt seisomaan veistokaaren ja laidoituksen välissä ja luomaan lahottajille suotuisat olosuhteet. Veistokaari, pohjatukki ja laidoituksesta kolme lautaa parinkymmenen sentin matkalta oli lahonnut. Edellisenä kesänä yhden laudan kohdalle oli hätäapuna liimattu vanerisuikale, josta oli vielä yksi viilu paikallaan.

Suunnitelmana oli tehdä lahonneelle osalle paikka venelaudasta ja varmistaa paikka vanerista tehdyillä laudoilla sekä ulko- että sisäpuolelta.

Poistimme veistokaaren. Sahasimme lahonneet osat laidoituksesta. Temme ohuesta levystä mallit tarvittavia lautoja varten. Teimme ensin vanerilaudat veneen ulkopuolta varten. Sahasimme ja höyläsimme vanerilaudat sopivanmuotoisiksi. Kyllästimme ne pellavaöljyllä ja maalasimme lyijymönjällä. Kiinnitimme laudat paikoilleen liimamassalla ja kupariniiteillä.

Teimme venelaudasta paikkapalat lahonneille laudoille. Kyllästimme ne pellavaöljyllä. Sovitimme ne ja kiinnitimme ne liimamassalla ja niiteillä. Varmistimme paikan vielä asentamalla sisäpuolelle vielä vanerilaudat. Sahasimme laudat muotoon, kyllästimme ja käsittelimme pinnan vernissalla. Kiinnitimme laudat liimamassalla ja kupariniiteillä. Veneen omistaja asensi myöhemmin uuden pohjatukin ja veistokaaren ja maalasi lautojen ulkopinnat.

 

{ 0 kommenttia }

Aloin tekemään uloslyöntitaulukkoa

Seuraavan veneenrakennusprojektini lähtökohta on G. E. Peterssonin vuonna 1944 piirtämä 460 cm pitkän ja 144 cm leveän soutuveneen linjapiirros. Pettersson on tunnettu ja hyväksi tunnustettu venesuunnittelija. Minun mielestäni veneen profiilikuva on kaunis ja muutkin ominaisuudet vaikuttavat sopivilta.

Halusin veneen peräpeilin olevan riittävän leveä. Piirroksen mukaan tämän veneen peräpeili on leveydeltään 100 cm, joten mietin, että onkohan se liiankin leveä. Esim. Erkki-veneen peräpeili on muistaakseni n. 80 cm. Vene on suunniteltu rakennettavaksi kahdeksasta lautaparista. Piirroksesta käy ilmi, että peräpenkin alle on suunniteltu säilytystila.

Aloin tekemään uloslyöntitaulukkoa. Olisi tietysti hyvä, jos linjapiirroksessa olisi valmiina uloslyöntitaulukko. Mutta koska sellaista ei ole, niin teen sen linjapiirroksen perusteella. Menetelmä ei ole aivan tarkka, mutta uskon, että virheet korjautuvat uloslyönnin yhteydessä.

Avasin linjapiirroskuvan kuvankäsittelyohjelmaan ja suurensin sen sopivaksi mittakaavapiirrosta hyväksikäyttäen. Kuvankäsittelyohjelman viivaintyökalulla mittasin kaariruudusta vesilinjojen, vertikaalien ja yhden diagonaalin etäisyydet keskilinjasta ja merkitsin arvot uloslyöntitaulukkoon. Mittasin kuvasta myös peräpeilin kallistuksen ja keulan muodon.

{ 0 kommenttia }

Tukholman merihistoriallisen museon kokoelmista löytyy hakusanalla “roddbåt” 174 venepiirustusta.

https://digitaltmuseum.se/search/?sv=images&aq=topic%3A%22Roddb%C3%A5t%22%20type%3A%22artdesign%22&o=0&n=176

Paras vaihtoehto olisi, jos piirroksen yhteydessä olisi uloslyöntitaulukko. Valitettavasti tällaisia piirroksia ei juurikaan löydy. Yhtenä esimerkkinä Olle Enderleinin suunnittelema 4,2 metriä pitkä soutu-/perämoottorivene. https://digitaltmuseum.se/011024770337/ritning/media?slide=0

Toinen hyvä vaihtoehto olisi Jac Iversenin linjapiirros, jossa ei varsinaisesti ole uloslyöntitaulukkoa, mutta piirrokseen on merkitty niin paljon mittoja, että se melkein vastaa uloslyöntitaulukkoa. https://digitaltmuseum.se/011024729283/ritning

Linjapiirroksessa tulee olla kuitenkin aina piirros, josta käy ilmi piirroksen mittakaava. Ilman sitä menee liian hankalaksi ja senkin kanssa on ihan riittävän hankalaa. Erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto olisi Jac Iversenin suunnittelema 4,3 m pitkä soutuvene/teräväkeulainen ruuhi. Veneen muoto on kuvattu diagonaalien avulla ja veneen rakenteista on yksityiskohtaiset ohjeet materiaaleineen sekä materiaalivahvuuksineen. Linjapiirros on osa kokonaisuutta, johon kuuluu kaariruudun uloslyöntikuvat, kuva takilasta ja purjeista ja kuva v-pohjaisesta masoniittilevystä rakennetusta veneestä.

https://digitaltmuseum.se/011024721397/ritning

Seuraava mielenkiintoinen tapaus on Jac Iversenin suunnittelema 5-metrinen soutu-purjevene. Tämä venepiirros on Esko Mattssonin kehittämän Erkki-veneen “esikuva”.

https://digitaltmuseum.se/011024721380/ritning/media?slide=0

Tässä vaiheessa ehkä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu Pettessonin sunnittelema 4,6 m pitkä soutuvene.

https://digitaltmuseum.se/011024689081/ritning?aq=text%3A%22pettersson%22%2C%2210

{ 0 kommenttia }

Tähän mennessä puuveneharrastuksessani olen aina rakentanut sellaisen veneen kuin itse olen halunnut. Vene on ollut jollakin tavalla mielenkiintoinen ja sen rakentaminen on tarjonnut minulle tilaisuuden oppia jotakin uutta. Eli en ole rakentanut yhtään venettä tilauksesta. Minulta on kuitenkin silloin tällöin kyselty, että tekisinkö tilauksesta veneen.

Seuraavana projektina aion rakentaa sellaisen puisen soutuveneen, jota tarjoan myyntiin tilauksesta. Aina uudessa projektissa joutuu tekemään mallineet joitakin veneen osia varten, mutta nyt aion tehdä myös mallilaudat, jotta seuraavan veneen tekeminen olisi helpompaa ja nopeampaa.

Tavoitteena on rakentaa kaunis, turvallinen ja kestävä puinen soutuvene. Sellainen vene, joka on kevyt soutaa ja joka on vakaa. Sen tulee olla riittävän tilava ja leveä, jotta siinä on mukava olla, onkia ja käydä katiskalla. Se ei saisi olla kuitenkaan liian painava, jotta sen liikuttelu maissa ei olisi hankalaa. Keskikokoinen mökkivene, joka soveltuu retkeilyyn, kesäpäivän viettoon ja uintiin.

Ymmärrän, että noita kaikkia ominaisuuksia on hankala sisällyttää yhteen veneeseen. Kompromisseja on pakko tehdä ja olen valmis ihan tietoisesti tinkimään vaikka veneen soutuminaisuuksista, koska niissä on eniten tinkimisvaraa. Kokemukseni mukaan hieman heikommillakin soutuominaisuuksilla varustettu puuvene on ylivoimainen verrattuna lasikuitu/muoviveneisiin.

Veneessä tulisi olla myös riittävästi “rimputtimia”, esim. vapatelineet, telineet mukille ja termospullolle jne. Tämä ”rimputtimet” -käsite on peräisin veneenveistäjä Jaakko Honkaselta. Jaakon vene oli sijoittunut ehkä toiselle sijalle jonkin venealan lehden testissä. Kysymykseen miksi se toinen vene arvioitiin paremmaksi, Jaakko vastasi että ”kun siinä oli niitä rimputtimia” ja toden totta testin ykköveneesää oli muistaaksen jalkatuet ja lukittava säilytystila tavaroille.

Nykyaikanen savolainen soutuvene olisi yksi vaihtoehto. Se on yleensä kevytsoutuinen ja kaunis, mutta koska savolaisveneen peräpeili on niin kapea, tilaa veneessä on väistämättä vähemmän kuin leveällä peräpeilillä varustetussa veneessä. Esko Mattsonin kehittämä Erkki-vene olisi vakaa, tilava ja siinä on mukava olla. Haluan kuitenkin, että vene olisi hieman pienikokoisempi. Veneen (tai pikemminkin vesilinjan) pituus vaikuttaa tietenkin veneen nopeuteen. Rakentamani Pettersson -soutuveneet olivat n. 560 cm pitkiä. Ne olivat erittäin kevytsoutuisia ja suhteellisen nopeita. Catspaw Dinghy -projekti kuitenkin (n. 390 cm pitkä) opetti minulle, että pienikin vene voi olla erinomainen soutaa.

Erkki-vene on vakaa, tilava ja siinä on mukava olla.

C. G. Petterssonin suunnittelema pitkä soutuvene on erittäin kevyt soutaa.

Vaikka Catspaw Dinghy on pieni vene, siinä on erinomaiset soutuominaisuudet.

Koska en ole venesuunnittelija, en ala suunnittelemaan uutta venettä, vaan uskon että jotakuinkin sellainen vene on jo suunniteltu. Aikomuksenani on etsiä valmis linjapiirros ja muokata siitä mieleinen. Sen pohjalta teen sitten uloslyönnin. Koska minulla on hyviä kokemuksia C. G. Petterssonin piirtämästä veneestä ja hän muutenkin hyvin arvostettu venesuunnittelija, niin lähden etsimään hänen piirroksistaan Tukholman merihistoriallisen museon kokoelmista. Uskon, että hänen suunnittelemansa yli tuhannen veneen joukosta löytyy minulle mieleinen soutuvene.

{ 0 kommenttia }