Suomi on mukana yhteispohjoismaisessa limisaumaveneperinnettä koskevassa hakemuksessa Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Suomalaiset puuvenetoimijat yhdistivät voimansa tähän ensimmäiseen yhteispohjoismaiseen Unesco-hakemukseen, ja hakemusta puolsi 19 Suomessa puuveneiden parissa toimivaa tahoa.

Hakemuksessa ovat mukana kaikki pohjoismaat Ahvenanmaa ja Färsaaret mukana lukien. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen on hyväksynyt hakemuksen Suomen osalta. Tämä on osoitus Suomen halusta korostaa pohjoismaisen limisaumapuuveneperinteen merkitystä ja tukea perinteen eteenpäin välittämistä ja suojelua sekä perinteenharjoittajien tekemää työtä sen hyväksi. Yhteispohjoismaisessa hakemuksessa mukana oleminen antaa tunnustusta käsin tekemisen perinteelle sekä puuveneperinteen turvaamiselle pohjoisilla alueilla.

Limisaumainen puuvene on erityinen pohjoismainen venetyyppi, ja niitä on rakennettu Suomessakin tuhansien vuosien ajan. Puuveneillä on ollut suuri merkitys kaikissa Pohjoismaissa, ja ne ovat yhdistäneet ihmisiä rannikolta rannikolle sukupolvien ajan. Limisaumapuuveneperinne on keskeinen osa suomalaista ja pohjoismaista kulttuuriperintöä ja rannikkokulttuuria.

Aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksesta vastaa Suomessa Museovirasto, joka on koordinoinut hakemusprosessia yhdessä alan toimijoiden kanssa. ”Työ hakemuksen parissa on tuonut yhteen toimijoita kehittämään alaa yhdessä sekä Suomessa että pohjoismaisella tasolla. ” sanoo hakemusprosessia yhteisöjen puolella koordinoinut puuveneaktiivi Bosse Mellberg.

Limisaumaisen puuveneen veistäminen sekä niillä purjehtiminen on valittu jo vuonna 2017 opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Päätöksen Unesco-hakemuksen hyväksymisestä tekee Unescon sopimuksen alainen hallitustenvälinen komitea joulukuussa 2021.

Suomen ensimmäinen kansallinen hakemus Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin koskee saunaperinnettä, johon päätös saadaan joulukuussa 2020. Lisäksi Suomi hakee luetteloihin tänä vuonna kaustislaista viulunsoittoperinnettä, johon limisaumavenehakemuksen lailla saadaan päätös loppuvuonna 2021. 

Lisätietoja:

Erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirasto leena.marsio@museovirasto.fi +358 29533  6017
Limisauma-aloitteen koordinaattori Bosse Mellberg mellbergbosse@gmail.com +358 40 564 3975

{ 0 kommenttia }

Ilmanpuhdistimesta apua verstaan sisäilmaan

Viime vuonna syyskuun lopulta aina helmikuun alkuun saakka kärsin toistuvista flunssista: kurkkukipu, nuha, poskiontelontulehdus, yskä, silmät vuotaa ja väsyttää. Tammikuussa aloin viimein epäillä, että ettei vaan tässä olisi kyse sisäilmaongelmasta. Olin aina ennen ajatellut, että sisäilmaongelmat ovat lähinnä luulotautia. Kun hieman perehdyin asiaan, huomasin, että ainakin oireet viittasivat sinnepäin. Epäilin, että ongelma on varsinaisen työpaikkani sisäilmassa. Päiväkirjamerkintäni viime kesältä ja syksyltä tukevat tulkintaani, koska silloin olen pääsasiassa harrastanut verstaallani uloslyönnin piirtämistä, joka on täysin pölytöntä puuhaa.

Ajattelin kuitenkin, että muutaman vuoden jonkinasteisella puupölyaltistuksella voi myös olla merkitystä terveyteeni. Aloin kiinnittää huomiota asiaan enemmän. En enää juurikaan käytä hiomakonetta vaikka minulla taitaa olla niitä neljä erilaista laitetta. Hiomiset hion käsin ja silloinkin käytän hengityssuojainta ja pölyimuria. Laudan särmien pyöristykset pyrin tekemään höylällä jyrsimisen sijaan. Myös venelaudat sahaan ja höylään hyvin lähelle lopullista muotoa ja jyrsin ainoastaan aivan viimeisen vajaan millin.

Olen alkanut harkitsemaan, että jos vähentäisin jyrsimen käyttöä myös polvioiden yms. mallineen avulla tehtävien kappaleiden tekemisessa. Jälki olisi tietenkin enemmän “käsitehdyn” näköistä. Eli alkaisin harrastaa puuveneiden veistämistä hiomisen ja jyrsimisen sijaan.

Vakavasti harkitsen myös raitisilmamaskin hankkimista. Vielä se on jäänyt, koska hinnat ovat varsin suolaisia.

Hankin kuitenkin verstaalle  Record AC 400 ilmanpuhdistimen. Valmistajan mukaan ilmanpuhdistaja puhdistaa tehokkaasti verstaan sisäilmassa leijuvat pienhiukkaset aina 1 mikronin kokoon asti. Laitteessa on kaksivaiheinen suodatus: 5 mikronin ulompi suodatin ja 1 mikronin sisäsuodatin. Ilmanpuhdistimessa on 3 nopeutta ja ajastintoiminto, jolla puhdistin voidaan jättää päälle määrätyksi ajaksi (1,2 tai 4 tuntia) työskentelyn jälkeen puhdistamaan sisäilman ilmassa leijuvista epäpuhtauksista. Laitteen mukana tulee suodattimet, ripustustarvikkeet (koukut ja ketjut) sekä kaukosäädin.

Ilmanpuhdistimen voi asentaa riippumaan laipiosta tai sitten johonkin telineeseen.

{ 2 kommenttia }

Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto

Ole-Jacob Broch

Opetushallitus

Suomentanut Veijo Kiuru

Kirja sisältää paljon informaatiota

Ole-Jacob Brochin “Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto” -kirja sisältää valtavasti informaatiota puuveneen rakentamisesta, mutta kertoo asiansa hieman vaikeaselkoisesti. Nimensä vuoksi kirja eksyy harrastajan käteen ensimmäisenä, vaikka eniten hyötyä kirjasta olisi, jos harrastaja saisi kirjan käteensä vasta kun aihe olisi hänelle jotenkin tuttu. Kirjan lopussa on viisisivuinen toimiva hakemisto ja parhaiten kirja toimiikin hakuteoksena.

Kirja alkaa lyhyellä luvulla veneenrakennuksessa tarvittavista työkaluista. Niitä esitellään hyvin pintapuolisesti. Sahan huolto on käsitelty hyvin havainnollisella kuvasarjalla, mutta sanaakaan ei löydy esim. taltan ja höylänterän teroituksesta.

Seuraava luku on nimeltään materiaalioppi. Nimestä voi päätellä, että kuivakkaa tekstiä on luvassa ja niin onkin, mutta täyttä asiaa. Mielestäni tämä luku on kirjan arvokkainta osaa. Vaikka et jaksaisi lukea luvun alusta puumateriaalin yleisistä ominaisuuksista, niin kappaleet puun kuivaamisesta ja puun laatuvaatimuksista kannattaa lukea ja ymmärtää. Lisäksi luku sisältää tietoa kiinnitystarvikkeista, korroosiosta, liimoista, laminoinnista ja puun suojauksesta.

Puun kaatoajankohdasta kirjoittaja mainitsee, että “on osoittautunut, että puun kaatoajankohta – kaadetaanpa puu kesällä tai talvella – ei vaikuta puun kutistumiseen tai turpoamiseen eikä raaka-aineen laatuun”. Mitenkähän lienee tuon asian suhteen? Kyllähän perinteisesti puun paras kaatoajankohta on ollut sydäntalvi, jolloin puu on lepotilassa. Lautojen tapuloimisen ajankohdasta kirjoittaja on kuitenkin ehdoton; “laudat on ladottava alustalle tapuliin ilmakuivattavaksi ennen pääsiäistä”.

Neljäs luku “puuliitokset” esittelee sen kummemmin selittelemättä viidellä sivulla rakennekuvina muutamia puuliitoksia, laatikoita, luukkuja, valoarkkuja ja kaiteita.

Luku viisi “Yleistä veneistä” on nimensä veroinen. Luku alkaa esittelemällä veneen runkotyypeistä uppoumaveneet, puoliliukuvat veneet ja liukuvat veneet. Samalla avataan runkonopeuden käsitettä. Aihe vaihtuu moottorin asennuksesta veneen ilmanvaihtoon.

Luku kuusi käsittelee veneen merikelpoisuutta. Varsinkin kohta, jossa käsitellään veneen vakavuutta on veneenrakentajan tärkeä ymmärtää. Tuo vakavuus -termi särähtää korvaan, mutta kyllä se on oikea. Suomen kielessä puhutaan veneen vakavuudesta ja vakaudesta, vaikka vene ei ole vakava vaan vakaa. Alleviivaamisen paikka lukijalle on kohta, jossa kirjoittaja määrittelee millainen hyvän soutuveneen tulisi olla: “Hyvän soutuveneen alkuvakavuus on vähäinen, koska s-muotoiset kaarilinjat ovat sirot ja veneen leveys vesilinjassa vähäinen. Näin veden vastus on pieni ja vene on kevyt soutaa.”

Luku “Venepiirustus” on lupaava, koska suomenkielistä kirjallisuutta venepiirustuksesta ei juurikaan ole. Luvussa esitellään hyvin venepiirustukseen ja uloslyöntiin liittyviä käsitteitä, mutta ei kerrota veneenrakentajan kannalta tärkeintä eli sitä, miten uloslyönti käytännössä tehdään. Kaiken lisäksi luku jotenkin loppuu kesken. Luku päättyy toteamukseen ja norjankieliseen uloslyöntitaulukkoon, josta puuttuvat mitat: “Seuraavassa malliksi mittataulukko, josta saa hyvän yleiskuvan”. No ei saa.

Kahdeksas luku “Rakenne” käsittelee veneen runkoon kohdistuvien voimien aiheuttamia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Vihdoinkin päästään asiaan. Melkein sata sivua takana ja lukeminen alkaa jo väsyttää. Kirjoittaja palaa uloslyönnin tekemiseen ja siinä hän korostaa kahta asiaa: ”1. Diagonaalit piirretään tarkasti, jotta apuviivat, vesilinjat, keskilinja, vertikaalit ja diagonaalit ovat oikeassa kulmassa toisiaan nähden.” Öh, tuota mitähän tämä tarkoittaa? ”2. Merkitsevät mitat otetaan alkuperäispiirustuksen mukaan tehdystä mittataulukosta”. Tämä on hyvä ohje, jos on mittataulukko.

Kirjassa käsitellään vielä laajasti kannen rakentaminen ja veneen rakentaminen ristiinlaminointitekniikalla. Kirjan lopussa on vielä luku työturvallisuudesta, jossa painopiste on puupölyltä ja kemiallisilta aineilta suojautumisessa. Puupölyn osalta ajattelemisen aihetta antaa tieto, että hiomakoneen käyttö nostaa muutamassa minuutissa ilman pölypitoisuuden 150 mg:aan kuutiometriä kohti. Käsin hiominen nostaa pölypitoisuuden 15 mg:aan kuutiometriä kohti (vertaa Sosiaali- ja terveysministeriön asettama HTP-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus hengittyvälle puupölylle on 2 mg/m3 koko työpäivän (8h) keskiarvona).

Kirja toimii parhaiten hakuteoksena

“Kirjan punaisena lankana on kauttaaltaan laadukkaiden raaka-aineiden rakennustekniikan valinnan tärkeys” Ai on? Minun on hyvin vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa kirjasta. Kirjoittajalla ilmiselvästi on hallussaan valtava määrä veneenrakennukseen liittyvää informaatiota, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia jäsentää tietomääräänsä sellaiseksi, että lukija saisi siitä edes jotakin tolkkua. Myös kirjan arvioiminen on käsittämättömän työlästä ja hankalaa.

Kirja on kuitenkin täynnä kultahippuja ja helmiä, jotka ajatteleva lukija löytää ainoastaan seulomalla. Kirjaa kannattaa lukea korostuskynä kädessä ja aina kun löytää yksittäisen kultajyvän, se on hyvä yliviivata korostuskynällä, jotta se pomppaa lukijan silmään.

Hämmentävää on se, että johdonmukaisesti kaikissa kuvissa laudoituksessa oleva venelauta on asennettu väärinpäin, eli sydän sisäänpäin, kun se on ehkä se ainoa asia, josta kaikki veneenrakennusoppaat ja veneenrakentajat ovat yhtä mieltä eli venelauta asennetaan sydän ulospäin.

{ 0 kommenttia }

Lahonneen laudan korjaus

Ystäväni puuveneessä oli lahovaurio veneen laidassa. Kosteus oli päässyt seisomaan veistokaaren ja laidoituksen välissä ja luomaan lahottajille suotuisat olosuhteet. Veistokaari, pohjatukki ja laidoituksesta kolme lautaa parinkymmenen sentin matkalta oli lahonnut. Edellisenä kesänä yhden laudan kohdalle oli hätäapuna liimattu vanerisuikale, josta oli vielä yksi viilu paikallaan.

Suunnitelmana oli tehdä lahonneelle osalle paikka venelaudasta ja varmistaa paikka vanerista tehdyillä laudoilla sekä ulko- että sisäpuolelta.

Poistimme veistokaaren. Sahasimme lahonneet osat laidoituksesta. Temme ohuesta levystä mallit tarvittavia lautoja varten. Teimme ensin vanerilaudat veneen ulkopuolta varten. Sahasimme ja höyläsimme vanerilaudat sopivanmuotoisiksi. Kyllästimme ne pellavaöljyllä ja maalasimme lyijymönjällä. Kiinnitimme laudat paikoilleen liimamassalla ja kupariniiteillä.

Teimme venelaudasta paikkapalat lahonneille laudoille. Kyllästimme ne pellavaöljyllä. Sovitimme ne ja kiinnitimme ne liimamassalla ja niiteillä. Varmistimme paikan vielä asentamalla sisäpuolelle vielä vanerilaudat. Sahasimme laudat muotoon, kyllästimme ja käsittelimme pinnan vernissalla. Kiinnitimme laudat liimamassalla ja kupariniiteillä. Veneen omistaja asensi myöhemmin uuden pohjatukin ja veistokaaren ja maalasi lautojen ulkopinnat.

 

{ 0 kommenttia }

erkki-vene02

Erkki-vene on Esko Mattssonin saaristoon ja sisävesille kehittämä soutuvene. Olen blogissani kuvannut yhteensä kolmen Erkki-veneen rakentamista. Puuveneveistäjän opinnoissani rakensin kaksi eri versiota (1 ja 2) ja loppukesästä julkaisin kolme blogipostausta Juha Jangerin Erkki-veneprojektista 1, 2, ja 3.

Tarinan Erkki-veneestä kertoo Esko Mattsson, joka työskentelee veneenrakennuksen opettajana Perinnekeskus Kuggomissa.

esko-mattsson

”Ensimmäisen version piirsin Kuusamossa vuonna 1985”

Olen lapsesta saakka saanut katsella ja soutaa erilaisia veneitä sekä merellä että järvellä. Minun piti päästä aina vesille ja kaikki esineet, jotka kelluivat, kiinnostivat minua. Valmistuttuani ammattiini aloin tarkastelemaan soutuveneitä ja niiden muotoja ja pohtimaan enemmän niiden ominaisuuksia. Osa koetelluista veneistä oli jonkin ominaisuuden osalta hyviä, mutta kokonaisuus ontui lähes aina. Ajattelin, että tavallisen mökkiveneen suunnittelu on joko vaikeaa tai sitten kukaan ei vain ole jaksanut sitä vaivaantua kunnolla pohtimaan. Olen pyrkinyt soutamaan sekä puuveneitä, että lujitemuoviveneitä. Molemmista olen löytänyt huonoja yksilöitä. Uskon, että muovistakin voidaan suunnitella hyvä soutuvene mökkiläiselle.

Soutuvene on mielestäni erittäin vaikea suunnitella, koska mökkiläisen tarpeet ovat niin moninaiset. Miehistön määrä (1-3 henkeä) ja siten myös yhteispaino voi vaihdella 80 – 240kg haarukassa. Usein veneen paino ylitetään moninkertaisesti. Mökkiveneen pitäisi olla hyvä soudettava ja lisäksi siiihen tulisi voida asentaa pieni moottori perään. Kaunis ja kevytkin se saisi olla ja tietenkin turvallinen. Itse lähdin rajaamaan veneelle asetettavia vaatimuksia niin, että soutaminen on pääasia ja pienellä moottorilla ( 2-3 hv) ajaminen vasta toissijaista. Vierastan myös jakoa järvi- ja meriveneisiin. Suuri järvenselkä ja meren rannikko ovat yhtä vaativia paikkoja soutuveneelle.

Ensimmäisen Erkki -veneen linjapiirustuksen piirsin Kuusamossa vuonna 1985 Posion Kitkajärvellä kalastavalle Hannes Määtälle. Olin silloin Posiolla talvikalastuskurssilla ja Hannes kertoi, että paikalliset venemallit eivät hänen mielestään olleet riittävän tukevia ja vakaita nuottakalastukseen suurella järvellä. Aloin pohtia ja piirtää venettä iltaisin. Vaikka olin kurssilla tavallaan hakemassa uutta ammattia, intohimo veneisiin piti otteessaan. Lisäksi en ollut vielä koskaan suunnitellut yhtään venettä tosissani ja pohdinta nappasi minut mukaansa.

Suunnittelun tavoitteena merikelpoinen ja kaunis vene

Vanha kriteeri, merikelpoinen ja kaunis vene oli suunnittelun lähtökohta ja tavoite. Esikuvana Erkki-veneelle oli silloin kymenlaaksolainen haapio, merisoutuvene, jolla olin saanut useasti soutaa merellä ja nauttia sen hyvistä ominaisuuksista. Siitä otin veneen keula- ja keskiosan. Erkki-veneen peräosa otin Ahvenanmaan saariston veneistä. Tuttu leveähkö peili, joka on nostettu ylös vesilinjasta. Tämä muoto antaa ääritilanteissa mahtavasti lisää kantavuutta ja sallii myös perämoottorin kiinnityksen. Lisäksi rakennettavuus helpottuu, koska lautojen sovittaminen ja kiinnittäminen peräpeilille on helpompaa kuin perävantaaseen. Eli keula terävähkö ja keskiveneessä kinunkia pohjassa ja perä ylös laahaamasta vettä. Keulapuunkin muoto oli ensin haapion kaltainen, mutta Hannes halusi siihen enemmän pyöreyttä. Harmittaa vieläkin, että annoin periksi asiakkaalle. Onneksi tussikopio on vielä tallessa tuosta kuvasta. Ensimmäinen versio 1985 Kitkajärvelle kalastusveneeksi oli mitoiltaan 5m x 1,4m. Kopio kuvasta jäi Hannekselle, mutta minulla ei ole tietoa siitä, onko venettä siellä koskaan tehty.

erkki-veneen-ensimmainen-li

erkki-vene-kaariruutu

 Vene sai nimensä Törmän Erkiltä

Asia hautautui vuosiksi ja osoitteetkin vaihtuivat tiheästi. Vuonna 1987 olin muuttanut Kuopion seudulle ja työskentelin veneiden parissa. Ravintola Kammarissa istuttiin ahkerasti tuohon aikaan. Tutustuin siellä ja kaukalopallon parissa Törmän Erkkiin, joka oli kotoisin Mikkelistä. Muun ohessa puhuttiin myös järvellä liikkumisesta. Erkki sai isältään häälahjaksi rahoituksen soutuvenettä varten ja kysyi minua tekijäksi. Olin tietysti otettu ja innoissani, koska uusia puuvenetilauksia oli tuohon aikaan vähän. Kävimme nopeasti Erkin tarpeita ja toiveita läpi. Kitkajärvelle piirtämäni vene oli hyvin lähellä näitä toiveita.

Venettä pidennettiin 5,5 metriin, jotta se soveltuisi paremmin kahdelle soutajalle. Jokaista kaariväliä tavallaan jatkettiin, keula tuli kapeammaksi ja näin vene tuli kevyemmäksi soutaa sekä helpommaksi rakentaa. Olin kyllä jännittynyt, koska tämä oli ensimmäinen yksin piirretty ja pohdittu vene. Entä jos pohdintani onkin mennyt aivan pieleen? Silloisen verstaan yläkerrasta löytyi rakentamiselle tila ja illat sekä viikonloput saivat muutakin ohjelmaa. Olimme sopineet, että Erkki tekee pinnankäsittelyn itse meidän tiloissa.

Olihan se hieno hetki, kun vene sai ensi kertaa vettä alleen Maljalahdessa. Vene oli minusta aika hyvä, eikä Erkinkään naama mutrussa ollut. Vene oli erittäin vakaa ja liukui hyvin. Olihan se vallan toisen näköinen kuin rannan muut soutuveneet Kuopiossa, mutta olin iloinen. Olin kuitenkin ajatellut sitä muotoa monelta kantilta ja pohtinut muiden veneiden hyviä ja huonoja puolia. Tekemisen aikana selvisi sekin, että Erkki Törmä olikin vain miehen kutsumanimi. Mutta venemalli sai tästä nimensä. Seppo Auriola käyttää venettä edelleenkin Suvasvedellä ja on tyytyväinen.

seppo-auriolan-erkki-vene01

Erkki-veneen kehittely jatkui Ingmanin käsi- ja taideteolllisessa oppilaitoksessa

Kun aloitin Ingmanin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa puuveneveiston opettajana vuonna 1999, Erkki-veneen kehittely jatkui. Halusimme veneen soutuominaisuudet paremmaksi ja muutokset peräpohjan osalta lisäsivät viivoja uloslyöntiin.  Ensimmäinen purjeversio tuli vuonna 2003 Nykyrin Tapion tekemänä. Asiakkaana oli Kysin lääkäri. Muistan kun mies kävi meidän koesoudussa mukana ja pohdimme veneen takilointia. Mietimme varmaan molemmat, että tässä tilanteessa on jotain tuttua, ennen elettyä. Sama henkilö oli tilannut meiltä Kemiön Strömman veistämöltä saaristolaissoutuveneen purjeella. Valitettavasti toimitus silloin jäi kesken. Veneen köliranka oli pystyssä  ja ykköslaudat työn alla, kun veistämön tulipalo vei kaiken 1982 joulukuussa ja palautimme veneen ennakkomaksun. Mutta nyt on lääkärillä Erkki-vene Kuopiossa.

Veneestä tehtiin mallilautasarjat Ingmanilla ja useat kansalaisopiston kurssit tekivät niitä Maaningalla ja Siilinjärvellä. Seuraavina vuosina ko. mallia tehtiin kansalaisopiston kursseilla ympäri maakuntaa. Pituudeksi vakiintui kansalaisopistoissa 5m.

Erkki-veneen-linjapiirros

Kaikkien Ingmanin vuosien aikana oli mielessä tehdä veneestä vielä parempi. Olin jo 2006 kesäksi varannut aikaa  piirtämiseen ja ajattelukin oli jo tehty. Käsin piirtämällä oli vain vaikeaa päästä eteenpäin. Olimme aloittaneet yhteistyön Häkkisen Jarmon kanssa veneiden suunnittelun ja suunnittelun opetuksen osalta. Pyysin Jarmoa tekemään meille paremman version Erkki-veneestä ja hän suostui. Kävimme yhdessä läpi meidän toiveitamme ja mahdollisuuksiamme. Soutu kunniaan ja kahdelle airoparille paikat, lisävarusteena olisi pieni perämoottori ja lisäksi purje sekä köli. Eikä saa pelätä tuulta ja aallokkoa. Muistan kun näin ensimmäisen version linjakuvasta, se oli juuri sellainen kuin olin toivonut ja ajatellut. Pari pientä huomiota taidettiin korjata ja paketti oli valmis. Veneen mallisarjan teki Ingmanilla Aatos Ronkainen, joka oli tarkka ja hyvä tekijä. Samalla valmistui myös Aatokselle oma vene. Tuolloin veneessä oli seitsemän lautaparia.

erkki-vene01

Koska tiesimme, että venettä tullaan tekemään myös myyntiin, halusimme sille direktiivin mukaisen selkänojan. Etsimme Tukholman piirustuskokoelmasta samantyyppistä kuvaa sille esikuvaksi. Iversenin kokoelmasta löytyikin juuri sopiva ja hyvin samankaltainen soutuvene purjevarustuksella sekä piirretty ennen vuotta 1950. Näin meidän Erkki -veneestämme tuli historiallinen venemalli.

Jac-Iversen-Segel--och-Roddbåt-658

Erkki-vene soveltuu hyvin myös meren rannikolle

Tein poikani Antonin kanssa yhden veneen vanerilaudasta. Muistan kun Jarmo oli sanonut, että soutuvastus kevenee noin 20 %. Epäilin, mutta kun ensimmäisen illan annoin veneelle vauhtia ja annoin sen liukua, olinkin samaa mieltä. Sen syksyn aikana testasin venettä ahkerasti iltaisin. Muistan erään kovatuulisen illan syys-lokakuulta. Soudin pimeällä selällä aallokkoon ristiin rastiin, jätin veneen laskemaan itsekseen tuuleen, soudin lujaa isossa myötäaallokossa suoraan ja sivuttain aalloista vauhtia ottaen. Missään vaiheessa vene ei käyttäytynyt holtittomasti. Laskin lopuksi, kuten merellä tehdään, sivuttain keulaa tuuleen soutaen takaisin rantaan ja hymyilin. Ei huono vene ollenkaan. Purjeversiokin tuli paremmaksi kun Jarmo Häkkinen piirsi kölin paikat ja purjealat. Viimeisin veneen muutostyö on kyllä Jarmon ansiota, emme olisi varmasti käsin piirtäen päässeet samaan tulokseen. Opiskelijoiden kanssa käydyt pohdinnat rakenteesta auttoivat myös paljon.

Teimme Ingmanilla veneen avomerisoutajille vuonna 2007. He kutsuivat meitäkin soutamaan meren yli Viron puolelle. Voutilaisen Raimo lähti Erkki -veneellä mukaan ja selviytyi hyvin matkasta. Sittemmin Raimo souti heidän kanssaan myös Merenkurkusta yli Ruotsin puolelle. Saimme tiedon, että vene soveltuu hyvin myös meren rannikolle.

Eräänä kesänä soudin poikani Antonin kanssa veneen Kuopiosta Tuusniemen Levälahteen. Olin edelleen tyytyväinen veneeseen ja sen ominaisuuksiin.

Nostimme veneen laitalinjaa jossain vaiheessa tuuman verran ja lisäsimme yhden lautaparin lisää, jotta saamme laudat kapeammaksi. Valitettavasti se johti siihen, että laitalinja alkoi vaihdella jokaisessa veneessä. Se harmittaa nyt. Samalla katosi se kepeys, joka soutuveneessä kuuluu olla ulkonäössä.

erkki-vene03

Olisi pitänyt pitää kirjaa kuinka monta Erkki -venettä on tehty Ingmanilla ja kansalaisopistojen kurssilla. Venettä on tehty sekä puusta, että vanerilaudasta. Ingmanin vuosien aikana oli usein puhetta Erkki-veneen pienemmästä versiosta, ehkä noin 4,5 m pitkästä versiosta. Talvella 2016 alkaa yhden version teko, mutta rakenne on hieman erilainen. Isompi versio, 5,7m, valmistuu kesäksi 2017. Odotan sitä mielenkiinnolla. Siitä on tulossa nostokölillä varustettu pursi, jota voi myös soutaa. Se voisi olla Raid -purjehdukseen sopiva paatti. Molemmat uudet mallit ovat peräisin Jarmo Häkkisen suunnittelupöydältä.

Tällä hetkellä arvioisin Erkki-venettä seuraavasti:

  • se on muodoltaan sellainen, että se on suhteellisen helppo rakentaa
  • se täyttää edelleen silloiset suunnittelun lähtökohdat, vene on kaunis ja turvallinen vesillä
  • veneen käyttäjien palautteet on olleet pääosin hyviä
  • vene on hyvä myös kaksin soudettaessa

Miten Erkki-venettä voisi vielä kehittää paremmaksi?

Mietin aina joskus pystyisinkö vielä oleellisesti parantamaan Erkki-venettä. Minulla on joitakin ajatuksia siitä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi tarttua toimeen. Mielestäni Erkki-venettä voisi kehittää seuraavasti:

  • uusi ja parempi lautajako
  • laitalinja takaisin haltuun
  • keskiveneen kinunki takaisin, vuoden 2006 muutos poisti sitä hieman
  • painoa pitää saada pois paljon rakenteita keventämällä
  •  kölirangan tekotapa ja keulapuun liitokset pitää muuttaa
  • kaikki yksityiskohdat rakenteen ja ulkonäön osalta voisi tarkentaa

Tällä matkalla minä olen saanut itsekin kasvaa veneenveistäjänä ja kokeilla erityisesti Ingmanin ansiosta monenlaista. Nyt taakse katsoessa prosessi on ollut antoisa ja hauska. Mutta vielä minun tekisi mieli koettaa kehittää soutuvenemalli, jonka järvialueen ihmiset kokisivat omakseen. Minulla on joitakin ajatuksia siitä, millainen se voisi olla…

Erkki-venettä-on-helppo-soutaa-myös-sivuaallokossa

{ 1 kommentti }