Ilmanpuhdistimesta apua verstaan sisäilmaan

Viime vuonna syyskuun lopulta aina helmikuun alkuun saakka kärsin toistuvista flunssista: kurkkukipu, nuha, poskiontelontulehdus, yskä, silmät vuotaa ja väsyttää. Tammikuussa aloin viimein epäillä, että ettei vaan tässä olisi kyse sisäilmaongelmasta. Olin aina ennen ajatellut, että sisäilmaongelmat ovat lähinnä luulotautia. Kun hieman perehdyin asiaan, huomasin, että ainakin oireet viittasivat sinnepäin. Epäilin, että ongelma on varsinaisen työpaikkani sisäilmassa. Päiväkirjamerkintäni viime kesältä ja syksyltä tukevat tulkintaani, koska silloin olen pääsasiassa harrastanut verstaallani uloslyönnin piirtämistä, joka on täysin pölytöntä puuhaa.

Ajattelin kuitenkin, että muutaman vuoden jonkinasteisella puupölyaltistuksella voi myös olla merkitystä terveyteeni. Aloin kiinnittää huomiota asiaan enemmän. En enää juurikaan käytä hiomakonetta vaikka minulla taitaa olla niitä neljä erilaista laitetta. Hiomiset hion käsin ja silloinkin käytän hengityssuojainta ja pölyimuria. Laudan särmien pyöristykset pyrin tekemään höylällä jyrsimisen sijaan. Myös venelaudat sahaan ja höylään hyvin lähelle lopullista muotoa ja jyrsin ainoastaan aivan viimeisen vajaan millin.

Olen alkanut harkitsemaan, että jos vähentäisin jyrsimen käyttöä myös polvioiden yms. mallineen avulla tehtävien kappaleiden tekemisessa. Jälki olisi tietenkin enemmän “käsitehdyn” näköistä. Eli alkaisin harrastaa puuveneiden veistämistä hiomisen ja jyrsimisen sijaan.

Vakavasti harkitsen myös raitisilmamaskin hankkimista. Vielä se on jäänyt, koska hinnat ovat varsin suolaisia.

Hankin kuitenkin verstaalle  Record AC 400 ilmanpuhdistimen. Valmistajan mukaan ilmanpuhdistaja puhdistaa tehokkaasti verstaan sisäilmassa leijuvat pienhiukkaset aina 1 mikronin kokoon asti. Laitteessa on kaksivaiheinen suodatus: 5 mikronin ulompi suodatin ja 1 mikronin sisäsuodatin. Ilmanpuhdistimessa on 3 nopeutta ja ajastintoiminto, jolla puhdistin voidaan jättää päälle määrätyksi ajaksi (1,2 tai 4 tuntia) työskentelyn jälkeen puhdistamaan sisäilman ilmassa leijuvista epäpuhtauksista. Laitteen mukana tulee suodattimet, ripustustarvikkeet (koukut ja ketjut) sekä kaukosäädin.

Ilmanpuhdistimen voi asentaa riippumaan laipiosta tai sitten johonkin telineeseen.

{ 0 kommenttia }

Puuveneen uloslyönti – yleisiä ohjeita

Uloslyönnistä löytyy kaikki tieto

Uloslyönti on (utslagning, lofting) piirros, jossa vene on kuvattu luonnollisessa koossa. Uloslyöntikuvaan on helppo tarvittaessa piirtää kaikki veneen rakenteet, liitokset ja materiaalien vahvuudet. Tässä piirtämisprosessissa myös uloslyöntitaulukko tarkentuu. Uloslyönnin kaariruudun perusteella tehdään veneen mallikaaret, joiden päälle laidoitus rakennetaan. Uloslyönnin perusteella tehdään myös muut tarvittavat mallineet, joilla kappaleen muoto siirretään piirustuksesta materiaaliin (esim. köli, keulavantaan osat ja polviot).

Puuveneen uloslyönnin tekemisestä löytyy suomenkielistä kirjallisuutta todella vähän. Esim Edgar Pälvirannan (Veneenrakennuksen oppikirja) ja Ole-Jacob Brochin(Puuvene) kirjoissa aihetta sivutaan, mutta ei varsinaisesti kerrota kuinka uloslyönti tehdään. Itsekään en ole aiemmin rohjennut blogissani alkaa selvittämään uloslyönnin saloja, koska se on tuntunut niin vaikealta sekä siksi, että aiheesta löytyy runsaasti englanninkielistä tekstiä.

Esim. Greg Rössel käsittelee aihetta varsin laajasti kirjassaan Building small boats, joka on muutenkin erinomainen kirja puuveneiden rakentamisesta kiinnostuneelle henkilölle. Myös Roger Kopanycia: Loftin a boat, A step by step manual ja Allan H.Vaitses: Lofting käsittelevät aihetta laajasti.

Toisaalla blogissani olen avannut uloslyönnin peruskäsitteitä.

Pöydällä piirtäminen on miellyttävämpää

Voit piirtää uloslyöntikuvan lattialla tai pöydällä. Lattialla olevaa kuvaa on helppo tarkastella seisaaltaan yläviistosta. Toisaalta lattialla konttaaminen on 54-vuotiaana raskaampaa kuin 4-vuotiaana. Polvisuojista on hyötyä. Itse tein pöydän vanerilevyistä ja maalasin sen valkoiseksi. Koivuvanerilevy on jo valmiiksi riittävän vaalea, mutta valkoiseksi maalattu on vielä parempi.

Piirtämisen apuna käytettävien puurimojen valinnassa kannattaa olla huolellinen. Rimojen tulisi ovat suoria, profiililtaan neliskulmaisia, suorasyisiä ja oksattomia. Rimat kannattaa maalata mustalla maalilla.

Käytä uloslyöntitaulukon arvoa vain kerran. Siirrä arvot eri kuvauksista (esim. kaariruudusta profiilikuvaan) toiseen merkitsemällä ne puurimaan tai paperinauhaan, jotta mahdollinen mittavirhe ei pääse kertautumaan. Uloslyöntitaulukon arvoja siirrettäessä uloslyöntikuvaan parin kanssa työskentely on helpompaa ja nopeampaa kuin yksin.

Jos käytät rullamittaa, aloita esim. 10 cm kohdalta. Ympyröi merkinnät ja tee niiden yhteyteen “nimilappu”. Ota huomioon, että kaikki leikkauspisteet eivät ole yhtä luotettavia.

On tärkeää, että nauloja ei naulata rimojen tueksi sen jälkeen kun, kun rima on ylittänyt vantaan esim. vesilinjoja ja diagonaaleja piirrettäessä. Tällöin linjoista tulee helposti vantaita kohti liikaa kaartuvia. Parempi naulata tiiviisti vantaan kohdalta. Kumma kyllä miten hankala tätä yksinkertaista neuvoa on noudattaa.

{ 0 kommenttia }

Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto

Ole-Jacob Broch

Opetushallitus

Suomentanut Veijo Kiuru

Kirja sisältää paljon informaatiota

Ole-Jacob Brochin “Puuvene – limisauma, tasasauma, ristiinlaminointi, korjaukset ja huolto” -kirja sisältää valtavasti informaatiota puuveneen rakentamisesta, mutta kertoo asiansa hieman vaikeaselkoisesti. Nimensä vuoksi kirja eksyy harrastajan käteen ensimmäisenä, vaikka eniten hyötyä kirjasta olisi, jos harrastaja saisi kirjan käteensä vasta kun aihe olisi hänelle jotenkin tuttu. Kirjan lopussa on viisisivuinen toimiva hakemisto ja parhaiten kirja toimiikin hakuteoksena.

Kirja alkaa lyhyellä luvulla veneenrakennuksessa tarvittavista työkaluista. Niitä esitellään hyvin pintapuolisesti. Sahan huolto on käsitelty hyvin havainnollisella kuvasarjalla, mutta sanaakaan ei löydy esim. taltan ja höylänterän teroituksesta.

Seuraava luku on nimeltään materiaalioppi. Nimestä voi päätellä, että kuivakkaa tekstiä on luvassa ja niin onkin, mutta täyttä asiaa. Mielestäni tämä luku on kirjan arvokkainta osaa. Vaikka et jaksaisi lukea luvun alusta puumateriaalin yleisistä ominaisuuksista, niin kappaleet puun kuivaamisesta ja puun laatuvaatimuksista kannattaa lukea ja ymmärtää. Lisäksi luku sisältää tietoa kiinnitystarvikkeista, korroosiosta, liimoista, laminoinnista ja puun suojauksesta.

Puun kaatoajankohdasta kirjoittaja mainitsee, että “on osoittautunut, että puun kaatoajankohta – kaadetaanpa puu kesällä tai talvella – ei vaikuta puun kutistumiseen tai turpoamiseen eikä raaka-aineen laatuun”. Mitenkähän lienee tuon asian suhteen? Kyllähän perinteisesti puun paras kaatoajankohta on ollut sydäntalvi, jolloin puu on lepotilassa. Lautojen tapuloimisen ajankohdasta kirjoittaja on kuitenkin ehdoton; “laudat on ladottava alustalle tapuliin ilmakuivattavaksi ennen pääsiäistä”.

Neljäs luku “puuliitokset” esittelee sen kummemmin selittelemättä viidellä sivulla rakennekuvina muutamia puuliitoksia, laatikoita, luukkuja, valoarkkuja ja kaiteita.

Luku viisi “Yleistä veneistä” on nimensä veroinen. Luku alkaa esittelemällä veneen runkotyypeistä uppoumaveneet, puoliliukuvat veneet ja liukuvat veneet. Samalla avataan runkonopeuden käsitettä. Aihe vaihtuu moottorin asennuksesta veneen ilmanvaihtoon.

Luku kuusi käsittelee veneen merikelpoisuutta. Varsinkin kohta, jossa käsitellään veneen vakavuutta on veneenrakentajan tärkeä ymmärtää. Tuo vakavuus -termi särähtää korvaan, mutta kyllä se on oikea. Suomen kielessä puhutaan veneen vakavuudesta ja vakaudesta, vaikka vene ei ole vakava vaan vakaa. Alleviivaamisen paikka lukijalle on kohta, jossa kirjoittaja määrittelee millainen hyvän soutuveneen tulisi olla: “Hyvän soutuveneen alkuvakavuus on vähäinen, koska s-muotoiset kaarilinjat ovat sirot ja veneen leveys vesilinjassa vähäinen. Näin veden vastus on pieni ja vene on kevyt soutaa.”

Luku “Venepiirustus” on lupaava, koska suomenkielistä kirjallisuutta venepiirustuksesta ei juurikaan ole. Luvussa esitellään hyvin venepiirustukseen ja uloslyöntiin liittyviä käsitteitä, mutta ei kerrota veneenrakentajan kannalta tärkeintä eli sitä, miten uloslyönti käytännössä tehdään. Kaiken lisäksi luku jotenkin loppuu kesken. Luku päättyy toteamukseen ja norjankieliseen uloslyöntitaulukkoon, josta puuttuvat mitat: “Seuraavassa malliksi mittataulukko, josta saa hyvän yleiskuvan”. No ei saa.

Kahdeksas luku “Rakenne” käsittelee veneen runkoon kohdistuvien voimien aiheuttamia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Vihdoinkin päästään asiaan. Melkein sata sivua takana ja lukeminen alkaa jo väsyttää. Kirjoittaja palaa uloslyönnin tekemiseen ja siinä hän korostaa kahta asiaa: ”1. Diagonaalit piirretään tarkasti, jotta apuviivat, vesilinjat, keskilinja, vertikaalit ja diagonaalit ovat oikeassa kulmassa toisiaan nähden.” Öh, tuota mitähän tämä tarkoittaa? ”2. Merkitsevät mitat otetaan alkuperäispiirustuksen mukaan tehdystä mittataulukosta”. Tämä on hyvä ohje, jos on mittataulukko.

Kirjassa käsitellään vielä laajasti kannen rakentaminen ja veneen rakentaminen ristiinlaminointitekniikalla. Kirjan lopussa on vielä luku työturvallisuudesta, jossa painopiste on puupölyltä ja kemiallisilta aineilta suojautumisessa. Puupölyn osalta ajattelemisen aihetta antaa tieto, että hiomakoneen käyttö nostaa muutamassa minuutissa ilman pölypitoisuuden 150 mg:aan kuutiometriä kohti. Käsin hiominen nostaa pölypitoisuuden 15 mg:aan kuutiometriä kohti (vertaa Sosiaali- ja terveysministeriön asettama HTP-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus hengittyvälle puupölylle on 2 mg/m3 koko työpäivän (8h) keskiarvona).

Kirja toimii parhaiten hakuteoksena

“Kirjan punaisena lankana on kauttaaltaan laadukkaiden raaka-aineiden rakennustekniikan valinnan tärkeys” Ai on? Minun on hyvin vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa kirjasta. Kirjoittajalla ilmiselvästi on hallussaan valtava määrä veneenrakennukseen liittyvää informaatiota, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia jäsentää tietomääräänsä sellaiseksi, että lukija saisi siitä edes jotakin tolkkua. Myös kirjan arvioiminen on käsittämättömän työlästä ja hankalaa.

Kirja on kuitenkin täynnä kultahippuja ja helmiä, jotka ajatteleva lukija löytää ainoastaan seulomalla. Kirjaa kannattaa lukea korostuskynä kädessä ja aina kun löytää yksittäisen kultajyvän, se on hyvä yliviivata korostuskynällä, jotta se pomppaa lukijan silmään.

Hämmentävää on se, että johdonmukaisesti kaikissa kuvissa laudoituksessa oleva venelauta on asennettu väärinpäin, eli sydän sisäänpäin, kun se on ehkä se ainoa asia, josta kaikki veneenrakennusoppaat ja veneenrakentajat ovat yhtä mieltä eli venelauta asennetaan sydän ulospäin.

{ 0 kommenttia }

Lahonneen laudan korjaus

Ystäväni puuveneessä oli lahovaurio veneen laidassa. Kosteus oli päässyt seisomaan veistokaaren ja laidoituksen välissä ja luomaan lahottajille suotuisat olosuhteet. Veistokaari, pohjatukki ja laidoituksesta kolme lautaa parinkymmenen sentin matkalta oli lahonnut. Edellisenä kesänä yhden laudan kohdalle oli hätäapuna liimattu vanerisuikale, josta oli vielä yksi viilu paikallaan.

Suunnitelmana oli tehdä lahonneelle osalle paikka venelaudasta ja varmistaa paikka vanerista tehdyillä laudoilla sekä ulko- että sisäpuolelta.

Poistimme veistokaaren. Sahasimme lahonneet osat laidoituksesta. Temme ohuesta levystä mallit tarvittavia lautoja varten. Teimme ensin vanerilaudat veneen ulkopuolta varten. Sahasimme ja höyläsimme vanerilaudat sopivanmuotoisiksi. Kyllästimme ne pellavaöljyllä ja maalasimme lyijymönjällä. Kiinnitimme laudat paikoilleen liimamassalla ja kupariniiteillä.

Teimme venelaudasta paikkapalat lahonneille laudoille. Kyllästimme ne pellavaöljyllä. Sovitimme ne ja kiinnitimme ne liimamassalla ja niiteillä. Varmistimme paikan vielä asentamalla sisäpuolelle vielä vanerilaudat. Sahasimme laudat muotoon, kyllästimme ja käsittelimme pinnan vernissalla. Kiinnitimme laudat liimamassalla ja kupariniiteillä. Veneen omistaja asensi myöhemmin uuden pohjatukin ja veistokaaren ja maalasi lautojen ulkopinnat.

 

{ 0 kommenttia }

Aloin tekemään uloslyöntitaulukkoa

Seuraavan veneenrakennusprojektini lähtökohta on G. E. Peterssonin vuonna 1944 piirtämä 460 cm pitkän ja 144 cm leveän soutuveneen linjapiirros. Pettersson on tunnettu ja hyväksi tunnustettu venesuunnittelija. Minun mielestäni veneen profiilikuva on kaunis ja muutkin ominaisuudet vaikuttavat sopivilta.

Halusin veneen peräpeilin olevan riittävän leveä. Piirroksen mukaan tämän veneen peräpeili on leveydeltään 100 cm, joten mietin, että onkohan se liiankin leveä. Esim. Erkki-veneen peräpeili on muistaakseni n. 80 cm. Vene on suunniteltu rakennettavaksi kahdeksasta lautaparista. Piirroksesta käy ilmi, että peräpenkin alle on suunniteltu säilytystila.

Aloin tekemään uloslyöntitaulukkoa. Olisi tietysti hyvä, jos linjapiirroksessa olisi valmiina uloslyöntitaulukko. Mutta koska sellaista ei ole, niin teen sen linjapiirroksen perusteella. Menetelmä ei ole aivan tarkka, mutta uskon, että virheet korjautuvat uloslyönnin yhteydessä.

Avasin linjapiirroskuvan kuvankäsittelyohjelmaan ja suurensin sen sopivaksi mittakaavapiirrosta hyväksikäyttäen. Kuvankäsittelyohjelman viivaintyökalulla mittasin kaariruudusta vesilinjojen, vertikaalien ja yhden diagonaalin etäisyydet keskilinjasta ja merkitsin arvot uloslyöntitaulukkoon. Mittasin kuvasta myös peräpeilin kallistuksen ja keulan muodon.

{ 0 kommenttia }